keskiviikko 11. joulukuuta 2013

So I look in your direction / But you pay me no attention, do you?




Jouluvaloja ja kynttilöitä. Mitä lähemmäs mennään joulukuun kahdettakymmenettäneljättä päivää, sitä enemmän ympärillä on valoa, lämpöä, tunnelmaa ja hymyileviä ihmisiä. Koko maailma kiedotaan lahjapaperiin, ympärille hopeista nauhaa.

Mä haluaisin että joku tulisi ja sytyttäisi mut taas. Mun kynttiläsydämeni, jonka sä jo puhalsit sammuksiin. Lapsellisena mä uskoin että se liekki voisi kestää pitkänkin aikaa, mutta jossain vaiheessa kynttilä on kuitenkin puhallettava. Enkä mä tiedä sammutitko sä mut siksi ettet halunnut että mä palaisin loppuun, vai siksi ettet tahtonut polttaa itseäsi. En mä tahallani sua satuttaisi, en koskaan.
Mä en välitä kuka sen liekin laittaisi palamaan taas. Kuka kietoisi mut lämpöönsä ja sanoisi ettei ole hätää. Mä sanoin että sun vieressä nukuin ensimmäiset täydet yöt kahteen vuoteen, sä sanoit ettet ollut pitkään aikaan nukkunut niin hyvin. Sä silitit mut uneen ja mä nukahdin siihen, sun syliisi.

Mä olen lapsellisen hyväuskoinen, enkä mä tiedä mitä sä siitä ajattelit. Mitä sä ajattelit musta. Sanoit täydelliseksi mutta en tiedä uskonko, sanoitko sen vain siksi ettet halunnut että mä menisin rikki.

Mutta sun takiasi mä en aio viettää unettomia öitä. Sä et ole pahin asia joka mulle on tapahtunut.



2 kommenttia:

  1. ei apua oon ihan tosi otettu, että aloit lukijaks koska hei, tää on sun eka postaus ja mä oon jo ihan ihastunu tähä blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos ihanasta kommentista ! toivottavasti tykkäät siitäki mitä on tulossa.

      Poista