maanantai 16. joulukuuta 2013

You see those egg shells, they're broken up / A million pieces, strung out across the ground




Jollain lailla mä kai onnistun itse aina pilaamaan kaiken. Sillä miten kovasti mä yritän, ei ole mitään painoarvoa. Sellaiset asiat joita mä eniten arvostan, joita mä eniten vaalin, tuntuu vain hajoavan mun käsissä. Kaikki muu paitsi ystävät.

Mä en tiedä mikä siinä on. Ihan kuin lapsena, kun ajatteli vain varovasti koskea jotakin hienoa koristetta, ja huomaakin seuraavassa hetkessä pudottaneensa sen piirongin reunalta. Sirpaleina lattiaa vasten, ja seuraavana säikähdys joka hyppää vatsanpohjasta kurkkuun asti. Näkikö kukaan?

Näkikö kukaan, kuinka varovainen mä yritin olla? Kuinka hellästi koskin, kuinka mä oikeasti halusin sen pysyvän ehjänä. Mä ihan oikeasti yritin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti