sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

elä hypi naura

Elä, elä, elä. Vedä keuhkot täyteen ilmaa joka on tunteista sakeaa, naura naurua joka on onnesta raikuvaa. Älä pysähdy, pysy liikkeellä, elä. Itke kun itkettää, mutta jatka sitten matkaa. Pysähtyminen on luovuttamista, et näe enää mitään uutta, juutut siihen. Jatka, ota ensin askel, sitten toinen, liiku aluksi hitaasti mutta varmasti ja lisää sitten vauhtia, kunnes se huimaa päätä ja huimaa ja huimaa ja huimaa, ja sotkee hiukset villeiksi takuiksi. Villeiksi kuin elämä itse, villeiksi kuin sinä, naura hulluna niin että mahaan sattuu ja tee hulluja asioita, niin kuin kävele sillan kaiteella keskellä kesäyötä tai ruuvaa liikennemerkkejä irti vain koska tuntuu siltä, kerää muistoja ja purkita ne, niin kuin joskus purkitit kauniit simpukankuoret rannoilta. Nauti elämästä, nauti nauti niin kauan kuin voit koska ikinä et tiedä milloin on loppu, onko se tänään, onko se huomenna, joskus se tulee eikä sitä voi päättää. Itke ilosta ja itke surusta, anna kyynelten kertoa tarinansa ja kerro sitten omasi, laula äänesi pois ja kurkkusi kipeäksi ja tanssi jalat jumiin. Puhu yö tuntemattomalle ja kävele avojaloin asvaltilla, nurmikolla, metsäpolulla, anna kivien sattua jalkoihin ja hypi hassusti, naura kivusta huolimatta. Sano että rakastat, kerro että välität, kehu, hymyile, pelasta elämä ystävällisyydellä. Elä, koska sitä varten sä täällä olet.

2 kommenttia:

  1. mukavaa että olet taas palannut blogisi ääreen! ♥

    VastaaPoista
  2. kiitos hurjasti, täällähän minä taas, hetken hiljaiselon jälkeen :) kiva kuulla että se jotakuta ilahduttaa ♥

    VastaaPoista