tiistai 24. kesäkuuta 2014

Juhannusyö / Sydän lyö



klo. 23.15

Tää on just niin absurdia kun meno vaan voi olla. Tässä mä istun sellasen jätkän autossa, josta mä en tiedä kuin nimen ja mä olen onnellinen onnellinen onnellinen! Kylmissäni mut onnellinen. Mulla on kaikki hyvin just nyt, enkä mä halua että tää loppuu ikinä. Tää on kaikkea sitä mistä mä nautin. Mä haluan tutustua uusiin ihmisiin, haluan olla onnellinen, haluan elää hetkessä. Täällä mä voin elää omilla ehdoillani ja sillä tavalla kun haluan. Täällä mä päätän kaikesta.

klo. 1:49

Kylmä mutta onnellinen. Kylmä mutta niin onnellinen. Tää on harvinaista, tällainen olotila. Mikään ei voi häiritä tätä fiilistä, mä olen niin onnellinen ja haluan että kaikki muutkin on. Haluan nauraa niin paljon että saan muutkin nauramaan, laulaa ääneni pois ja tanssia jalat rakoille, nauraa vielä lisää. Mä rakastan tätä. Mä rakastan koko maailmaa. Suurella sydämellä.

klo. 5:32

Enää ei ole kylmä. On makuupussi, peittoja ja lämmin. Ja hyvä olo. Tämä viikonloppu oli hyvä, kiva, iloinen, ja sitä mä tulin täältä hakemaan. Irtiottoa. Ja elämistä. Kohta mä nukun, mutta antakaa mun fiilistellä vielä hetki. Nauttia tästä tunteesta, kuunnella melua ulkoa ja piiloutua turvallisesti peittoihin. Mä olen turvassa täällä, mä olen turvassa siellä missä mun rakkaimmat ihmiset on lähellä. Silloin mulla ei ole mitään pelättävää ja silloin, kaikkein vähiten mä pelkään elämää. Näiden ihmisten seassa mä oikeasti elän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti