tiistai 14. lokakuuta 2014

I wonder if you could vision it / Sometimes you just need an escape



Tämä maailma on täynnä värejä vaikka junan ikkunasta kaikki näkyy läpi harmaana. Ulkona on sumua ja kaikki uppoaa sen pehmeyteen. Ehkä hetki sitten minäkin olisin halunnut upota siihen ja unohtua mutta enää en. Mä muistin taas miksi mä tykkään matkustaa. Täällä mä pystyn hengittämään, täällä mä muistan miten paljon mä rakastan niitä ihmisiä jotka kotona mua odottavat. Ja niitä joita tulin  tänne tapaamaan. Mä lähden kauas löytääkseni itseni taas hetkeksi. Maailmalla on taipumus parantaa mut. 

Maailmalta palaa takaisin kotiin tyttö joka juoksee junalle koska ei osaa olla missään ajoissa. Tyttö joka soittaa äidille ensimmäisen kerran tänään vaikka lupasi ilmoittaa itsestään jo sunnuntaina mutta hyvässä seurassa aika liukuu ohi. Tyttö joka kantaa mukanaan kotiin paitsi laukkuja ja puoli kiloa teetä, myös hyviä hetkiä ja itsensä (jälleen).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti