lauantai 8. marraskuuta 2014

I simply run, simply run / I don't wanna stay




Nousta pilvien yläpuolelle, lentää kauas, koko elämä mukana yhdessä laukussa. Astua ulos koneesta, nähdä kuuman kaupungin valot pimeydessä. Nukahtaa meren ääniin joka ilta uudessa paikassa, maata päivä riippumatossa, istua kolisevassa bussissa, elää niin kuin itse haluaa. Tutustua kulttuureihin, sulautua, oppia elämään mukavuusalueen ulkopuolella. Oppia elämään ylipäänsä.

Mä olen aina rakastanut matkustamista, vei tie tai taivas minne ikinä veikin, mutta nyt kaukokaipuu vetää mua jo kauemmas kuin mä olisin koskaan uskaltanut ajatella. Välivuosi lukion jälkeen houkuttaisi, laukkujen pakkaaminen, lähtö pelkällä menolipulla. Hyppy tuntemattomaan, omien rajojen ylittäminen. Ensimmäistä kertaa mä mietin sitä kaikkea vakavissani. Onko musta siihen? Vai onko se taas suuruudenhullun tytön suuruudenhullu unelma joka ei koskaan tule toteutumaan? Mutta mä olen huomannut kuinka lyhyt elämä voi olla, ja sen ajan joka mulla on käytettävissä mä aion käyttää unelmieni toteuttamiseen.

Joka kerta kun mä olen päässyt hetkeksi pois kotoa, mä olen löytänyt jotain uutta itsestäni. Pala palalta mä olen koonnut itseni kokemuksistani, ja jokainen reppureissu tuo niitä lisää. Ehkä jos mä matkustan tarpeeksi kauas, mä löydän itseni vihdoin kokonaan, sen ihmisen joka mä haluan olla. Vapaa, itsenäinen, rohkea. Minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti