perjantai 13. maaliskuuta 2015

Stay with me





On voimaton olo kun maailma muistuttaa julmuudestaan ja päivät viikot kuukaudet ja vuodet kuluvat. Lauantaina kävin haudalla veljen kanssa ja joka askeleella pelkäsin liukastuvani jäisellä tiellä ja siinä haparoidessani mietin että eläminen on juuri samanlaista. On vaikea nauttia hetkestä kun pelkää kaatuvansa niin että näkee enää pelkkää pimeää, kulkee vain haparoiden päivästä toiseen. Kolme vuotta tuntuu sekunneilta ja vuosikymmeniltä samaan aikaan sillä ihan hetki sitten olit vielä tässä mutta olin vain lapsi kun kuulin ettei sua enää ole. Kolme vuotta sitten samana iltana heräsin perheen itkuun ja koko maailma murtui. Silloin mä liukastuin ja kaikki oli pimeää eikä mikään tuntunut enää miltään, jäällä oli vaikea päästä ylös ja sydän oli murtunut mun kaatuessani ja millään ei ollut enää mitään väliä. Siihen olisi ollut helppo unohtua makaamaan ja jäätyä pois, joku kuitenkin tuli ja auttoi aina uudelleen ja uudelleen ja tänään seison omilla jaloillani. Silti vielä hetkittäin pelkään elämää niin etten uskalla ottaa askeltakaan ja silloin mietin sun hymyä joka valaisi kerran kaiken.

2 kommenttia: