sunnuntai 3. tammikuuta 2016

On helpompi hengittää



Ensimmäistä kertaa koskaan mulla on tunne että mä tiedän missä olen ja minne olen menossa.

Ympärillä juuri ne ihmiset joita elääkseni tarvitsen - on joku jonka kanssa itkeä maailmaa ja joku jonka kanssa tanssia jalat rakoille on joku joka ymmärtää vaikka en sanoisi sanaakaan - ihmisiä joiden kanssa mun on hyvä ja helppo ja niin lämmin kotoisa olla (on niin helpottavaa tietää että aina on joku). Myös tytöstä mun sisällä on tullut muutakin kuin vihollinen: siitä rikkinäisestä tytöstä joka romahtaa silloin tällöin ilman syytä (se ei haittaa koska mä olen oppinut särkymisen lisäksi myös korjaamaan) ja joka sotkeutuu sanoissaan ja haluaa olla välillä ihan vain yksinään. Yksin vietetyt hetket ovat auttaneet ymmärtämään edes pienen osan siitä kuka se tyttö haluaa vielä jonain päivänä olla (tai ainakin siitä millaiseksi se ei koskaan halua tulla).

Kaiken ei tarvitse olla aina juuri kohdallaan että voisi olla onnellinen sillä onnellisuus on paljon muutakin kuin jatkuvaa hyvää oloa ruusuilla tanssimista ja pilvilinnoihin kiipeilyä - se on suunnitelmia rakkaita ihmisiä naurua iloa ja öisiä ajeluita ja sitä että kaikesta siitä osaa nauttia (ettei ole jatkuvasti onneton omassa itsessään ja elämässään).

Tulevaisuus pelottaa mutta hyvällä tavalla ja mä niin kovasti odotan elämää vuonna kaksituhatta kuusitoista sillä edelliset 365 päivää olivat hyviä. Eivät sellaisia hyviä joista jokaisen mä muistaisin vielä vanhana ja kertoisin tarinoita lapsilleni (vaikka kyllä niihin sellaisiakin päiviä ja hetkiä ja viikonloppuja mahtui) mutta sellaisia hyviä jotka auttoivat mua kokoamaan palaset hyväksymään omat heikkouteni löytämään osan itseäni ja suunnan tälle kaikelle.




This being a human is a guest house
Every morning a new arrival
A joy, a depression, a meanness
--
Be grateful for whoever comes
Because each has been sent as a guide

2 kommenttia:

  1. ihmettelen, miten sä kirjotit mulle niin ihanan kommentin. joku, joka ite osaa kirjottaa noin hyvin tulee kehumaan mun tekstejä. vau, oon imarreltu. kirjotat ihan sairaan kauniisti, ja noi kaikki tunteet mistä kirjotat, on niin tuttuja mulle, osaan samaistua tosi hyvin. ja hei, kiitos itselles kun kirjoitat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ääh en kestä. en tiedä mitä muuta tähän voi sanoa kuin kiitos, isolla sydämellä <3

      Poista