tiistai 2. helmikuuta 2016

hipsuta mua

Pisaroita pitkin selkää kun minä niin kovasti toivoisin että olisi joku joka niitä sinne piirtäisi niin että saisin kylmiä väreitä, hädin tuskin koskettaisi ja hengittäisi niskaan kaikki nämä pitkät yöt. Yksin istun sängylläni ja kuuntelen kaunista musiikkia sillä musiikkiin minä en kyllästy koskaan. Olen onnellinen ja haikea ja kaikkea yhtä aikaa sillä aikakaudet vaihtuvat enkä haluaisi kasvaa aikuiseksi ottaa vastuuta asua elää selvitä yksin (onneksi on aina joku jonka kanssa haaveilla toivoa kerätä rohkeutta) mutta tämä ei ole mikä-mikä-maa ja joskus on pakko kasvaa olla rohkea ja uskaltaa pärjätä yksinkin ja kyllä minä pärjään tiedän sen,

mutta silti hetkittäin toivoisin että olisi joku joka

piirtäisi selkään ja kutittaisi kylkeä puhaltaisi niskaan ja silittäisi hiuksia ottaisi lähelle ja pitäisi siinä.



Joku jonka vieressä olla ja nukkua ja kerätä lämpöä mutta elämääni en uskalla juuri nyt jakaa kun olen juuri äsken sen saanut koottua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti