torstai 7. huhtikuuta 2016

On enää minä ja hiljaisuus

Sun kasvosi mun kaulakuoppaan sopi niin kauniisti, mun käteni sun niskasi kaareen. Sun sormesi mun iholla soittivat kaunista melodiaa, mun huuleni sun kaulalla. Sun kätesi mun ympärilläni piri maailman koossa, mun oma pieni unelmani juuri siinä sun kanssasi.

Mitä tapahtuu kun osat eivät sovikaan enää yhteen, kun melodia muuttuu syväksi hiljaisuudeksi eikä kukaan enää pidä mun maailmastani kiinni.

Enkä edes tiedä miksi mutta tahdon selvittää palaatko vielä.

2 kommenttia:

  1. Sun tekstit on vaan upeutta. Nää erottuu aina edukseen ja on niin omalaatusia ja saa ajatteleen maailmaa,ihmistä eri tavalla. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ei, kiitos itselles ihanasta kommentista <3

      Poista