tiistai 4. lokakuuta 2016

osaisinpa rakastaa kilometrien takaa

Kun istun alas bussiin ja katson kun auto lähtee huoltoaseman pihasta
minä annan kyynelten tulla.

kuin pala jäisi tänne,
kuin en saisi enää henkeä,
kuin kukaan ei huomaisi,
kuin ikävä tuntuisi jo kipuna rinnassa,
kuin olisin yhtäkkiä kovin yksin

Ensimmäistä kertaa koskaan tunnen että koti on täällä ja muualla ja on niin hankala rakastaa kahta paikkaa ja olla läsnä kaikkien luona samaan aikaan, sillä minä en halua olla tytär sisko ystävä joka vain jättää taakseen ja unohtaa, sillä minä kyllä muistan ja välitän mutten osaa sitä täältä kovin kaukaa sanoa riittävästi





ja ehkä jossain syvällä pelkään että minä olen se
joka jätetään taakse ja unohdetaan

2 kommenttia: