keskiviikko 30. marraskuuta 2016

pettymyksiä toinen toisillemme

Kun mä en luota itseeni riittävästi niin että voisin ottaa rohkeana ensimmäisen askeleen ja katsoa pelotta suoraan silmiin sanoa hei. Niin kovasti minä pelkään sitä että askeleen ottaessani se toinen kääntää selkänsä ja katoaa katsoo muualle kuin ei olisi kuullutkaan.

Mä en tahdo olla varavaihtoehto se varma valinta joka on aina paikalla ja odottaa kiltisti. En tahdo olla se tyttö joka poimitaan tanssilattialta hetkessä mukaan parilla hymyllä ja kauniilla sanalla ja sitten toisena iltana hylätään sinne kaatuneiden juomien ja lasinsirujen sekaan.

Tahdon olla sellainen tyttö jota on vaikea unohtaa jonka seuraa kaivataan kun en ole läsnä jota joku voisi rakastaa sellaisena kuin olen (silloinkin kun en hymyile tai ole niin kiltti kuin tahtoisin olla).











pelkään koska en tahdo enää särkyä
en uskalla luottaa koska en tahdo enää pettyä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti