Kun ajetaan pitkin pimeitä teitä ja kuunnellaan yhdessä vanhaa musiikkia jokin mussa naksahtaa paikalleen. Palaset löytävät toisensa ja pieni tyttö mun sisällä tietää että tässä on hyvä eikä millään muulla ole juuri nyt väliä kuin sillä miten me vuorotellen huokaillaan kauniille kappaleille. Nämä hetket ovat niitä kaikista kauneimpia niitä joista kirjoitan vielä vuosien vuosien vuosien kuluttua sillä nämä hetket ovat niitä kun minä olen juuri minä eikä kenenkään tarvitse olla olevinaan mitään. Näitä hetkiä on muitakin ei vain tämä yksi eikä vain tässä autossa vaan muissakin ja muiden kanssa: laulua, tanssimista, pitkiä kävelyitä ja hiljaista keskustelua, haaveita, sitä kun ollaan olemassa vain toisiamme varten ja avataan itsemme ja suurimmat arvet. Niitä hetkiä on se kun joku silittää hiuksia ja on lämmin tunne niin iholla kuin sisällä ja ihminen siinä vieressä pitää mua koossa ja mä olen onnellinen onnellinen onnellinen.
