sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pelkään että se joku et ole sinä



Mä tarvitsen jonkun jonka kanssa kaikki on varmaa alusta asti jokainen sana hetki askel ja kosketus eikä mun tarvitse miettiä mitään. Jonkun joka haluaa vain mut ja näyttää sen ottaa kiinni ja vetää lähelle niin ettei epäilyksellä ole tilaa hengittää eikä ahdistus pääse iholle. Mä tarvitsen jonkun joka osaa kysyä oikeat kysymykset ja tietää mitä vastata mun jokaiseen epämääräiseen hätäiseen varovaiseen kysymykseen ja milloin jättää vastaamatta kun kosketus riittää.

Mä tarvitsen jonkun joka kestää mut viinihumalassa aamuäreänä onnellisena poissaolevana surullisena ehjänä ja palasissa.


(En tiedä kestänkö epävarmuutta epämääräisyyttä epätietoisuutta epämitään tahdon kaiken ehjänä ja oikein mutten tiedä onko se edes mahdollista)

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Nämä hetket



Kun ajetaan pitkin pimeitä teitä ja kuunnellaan yhdessä vanhaa musiikkia jokin mussa naksahtaa paikalleen. Palaset löytävät toisensa ja pieni tyttö mun sisällä tietää että tässä on hyvä eikä millään muulla ole juuri nyt väliä kuin sillä miten me vuorotellen huokaillaan kauniille kappaleille. Nämä hetket ovat niitä kaikista kauneimpia niitä joista kirjoitan vielä vuosien vuosien vuosien kuluttua sillä nämä hetket ovat niitä kun minä olen juuri minä eikä kenenkään tarvitse olla olevinaan mitään. Näitä hetkiä on muitakin ei vain tämä yksi eikä vain tässä autossa vaan muissakin ja muiden kanssa: laulua, tanssimista, pitkiä kävelyitä ja hiljaista keskustelua, haaveita, sitä kun ollaan olemassa vain toisiamme varten ja avataan itsemme ja suurimmat arvet. Niitä hetkiä on se kun joku silittää hiuksia ja on lämmin tunne niin iholla kuin sisällä ja ihminen siinä vieressä pitää mua koossa ja mä olen onnellinen onnellinen onnellinen.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

On helpompi hengittää



Ensimmäistä kertaa koskaan mulla on tunne että mä tiedän missä olen ja minne olen menossa.

Ympärillä juuri ne ihmiset joita elääkseni tarvitsen - on joku jonka kanssa itkeä maailmaa ja joku jonka kanssa tanssia jalat rakoille on joku joka ymmärtää vaikka en sanoisi sanaakaan - ihmisiä joiden kanssa mun on hyvä ja helppo ja niin lämmin kotoisa olla (on niin helpottavaa tietää että aina on joku). Myös tytöstä mun sisällä on tullut muutakin kuin vihollinen: siitä rikkinäisestä tytöstä joka romahtaa silloin tällöin ilman syytä (se ei haittaa koska mä olen oppinut särkymisen lisäksi myös korjaamaan) ja joka sotkeutuu sanoissaan ja haluaa olla välillä ihan vain yksinään. Yksin vietetyt hetket ovat auttaneet ymmärtämään edes pienen osan siitä kuka se tyttö haluaa vielä jonain päivänä olla (tai ainakin siitä millaiseksi se ei koskaan halua tulla).

Kaiken ei tarvitse olla aina juuri kohdallaan että voisi olla onnellinen sillä onnellisuus on paljon muutakin kuin jatkuvaa hyvää oloa ruusuilla tanssimista ja pilvilinnoihin kiipeilyä - se on suunnitelmia rakkaita ihmisiä naurua iloa ja öisiä ajeluita ja sitä että kaikesta siitä osaa nauttia (ettei ole jatkuvasti onneton omassa itsessään ja elämässään).

Tulevaisuus pelottaa mutta hyvällä tavalla ja mä niin kovasti odotan elämää vuonna kaksituhatta kuusitoista sillä edelliset 365 päivää olivat hyviä. Eivät sellaisia hyviä joista jokaisen mä muistaisin vielä vanhana ja kertoisin tarinoita lapsilleni (vaikka kyllä niihin sellaisiakin päiviä ja hetkiä ja viikonloppuja mahtui) mutta sellaisia hyviä jotka auttoivat mua kokoamaan palaset hyväksymään omat heikkouteni löytämään osan itseäni ja suunnan tälle kaikelle.




This being a human is a guest house
Every morning a new arrival
A joy, a depression, a meanness
--
Be grateful for whoever comes
Because each has been sent as a guide