torstai 23. lokakuuta 2014

I can see you fall apart / You turn away and fade out of sight



En tahdo menettää enää ketään, mutta ehkä kaiken tämän sekaan mä menetänkin lopulta itseni. Ehkä pitäisi uskaltaa luottaa siihen ettei mun verkkoni petä, että kaikki lämpimät ja valoisat ihmiset mun ympärillä pitävät mut tallessa, turvassa keskellään. Sitä mä nyt tarvitsen. Turvaa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

I wonder if you could vision it / Sometimes you just need an escape



Tämä maailma on täynnä värejä vaikka junan ikkunasta kaikki näkyy läpi harmaana. Ulkona on sumua ja kaikki uppoaa sen pehmeyteen. Ehkä hetki sitten minäkin olisin halunnut upota siihen ja unohtua mutta enää en. Mä muistin taas miksi mä tykkään matkustaa. Täällä mä pystyn hengittämään, täällä mä muistan miten paljon mä rakastan niitä ihmisiä jotka kotona mua odottavat. Ja niitä joita tulin  tänne tapaamaan. Mä lähden kauas löytääkseni itseni taas hetkeksi. Maailmalla on taipumus parantaa mut. 

Maailmalta palaa takaisin kotiin tyttö joka juoksee junalle koska ei osaa olla missään ajoissa. Tyttö joka soittaa äidille ensimmäisen kerran tänään vaikka lupasi ilmoittaa itsestään jo sunnuntaina mutta hyvässä seurassa aika liukuu ohi. Tyttö joka kantaa mukanaan kotiin paitsi laukkuja ja puoli kiloa teetä, myös hyviä hetkiä ja itsensä (jälleen).

lauantai 11. lokakuuta 2014

Uniin niin rumiin herättiin / Teet mitä teet ja varkain



Sun kanssasi mä tunsin olevani hetken verran vahvempi kuin ennen, sä annoit mulle voimaa enemmän kuin koskaan itse tajusit. Aluksi luulit varmaan tutustuneesi vahvaan ja onnelliseen tyttöön mutta mä tiesin alusta asti että mä olin vahva ja onnellinen vain sun vuoksesi. Ehkä säkin tajusit sen, ehkä siksi sä hylkäsit mut, ehkä siksi sä et enää voi edes katsoa mua. Ehkä sä näit kuinka pelokas ja rikki mä olin ja kuinka paljon mä tarvitsin sua. Tai ehkä sä vain löysit oman vahvan ja onnellisesi jostain muualta. Mä en ole ikävöinyt sua enää pitkiin aikoihin mutta tänään se taas tulee. Ensimmäistä kertaa ikävä iskee ilman katkeruutta mutta koskaan mä en ole sua osannut vihata, vaikka niin kaikki olisi varmaan ollut helpompaa.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Keep your head up / Keep your heart strong



Kuinka helppoa olisikaan kaataa tämä kaikki jonkun toisen niskaan, etsiä syyllinen oman pään ulkopuolelta. Mutta mä en tahdo enkä osaa syyttää ketään. Miten mä voisin väittää että on jonkun toisen vika kun mä en saa nukuttua ja silti hereillä oleminen on vaikeaa, en osaa keskittyä ja hetkittäin kaikki painaa liikaa. Ennemmin mä kiitän niitä jotka pitävät mut tässä hetkessä, tässä elämässä. Niitä jotka saavat mut nauramaan ja tuntemaan itseni kaiken hyvän
arvoiseksi. Niiden ihmisten luona on hetkiä kun mä katson valoon ja päätän että elämä on kaiken haparoimisen arvoista. Koskaan mä en ole menettänyt toivoani kokonaan pimeydessä ja mä tiedän ettei se ole mun itseni ansiota. Kiitos. Anteeksi. (Mä en ole helppo ihminen mutta mä yritän parhaani ja rakastan paljon.)

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Your minds got a hold / Your minds got you holding the blade



"Mä olen kunnossa."
"Olen vahva."
"Ei mua ole niin helppo rikkoa."
"Mä kestän kyllä."

Ehkä se on totta niin kauan kun mä itse jaksan uskoa siihen. Se saattaa olla totta vielä tänään. Huomenna kaikki voi olla toisin. Muistot voivat murskata mut jälleen aamulla ja joku unohtaa kerätä palaset sänkyni pohjalta. Painajaiset saattavat hyökätä jälleen silloin kun en osaa pitää itseäni koossa, unissani. Joku voi sanoa mulle yhden väärän asian ja silloin mä romahdan. Jokainen päivä on taistelua mua itseäni ja omaa mieltäni, ennen kaikkea ikävää vastaan. Miten kauan mä pystyn pitämään vielä itseni koossa?

perjantai 3. lokakuuta 2014

You can't escape forever / From the memories you tried to leave behind



Muistan pienenä juoksuttaneeni käsiäni rannan kivikossa etsimässä sileitä kiviä leipäkiviksi. Yritin ja yritin, lukemattomia kertoja mutten koskaan saanut muutamaa leipää enempää. Muut rikkoivat ennätyksensä, kerta kerralta. Mun kiveni vajosivat saman tien, isosti molskahtaen ja vauhdilla. Hajottivat veden tasaisen pinnan epämääräisiksi roiskeiksi. En tiedä oliko vika mussa vai kivissä, mutta ne upposivat aina. Niin kuin kaikki muukin. Niin kuin minäkin.

torstai 2. lokakuuta 2014

Hymyile




Hymyile

           Hymyile

Älä näytä pimeää

   Joka pään sisällä myllää

                    Rikkoo

                                 Kauniit ajatukset


Hymyile!


Mutta kun väsyttää.



Jos se menisi ohi nukkumalla

   Ja huomenna jaksaisin taas hymyillä

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

No one ever came closer




Mä tarvitsen jonkun joka on tarpeeksi vahva pitääkseen mut koossa niinä hetkinä kun mä en itse siihen pysty. Rauhoittamaan mun hengityksen yön loputtomina tunteina kun valvon lakanat ja ajatukseni solmuun. Katsomaan mua silloinkin kun tahdon piilottaa itseni koko muulta maailmalta, hengittämään munkin puolesta kun herään painajaisista peläten niin etten saa happea. Löytämään mut sitten kun mä en itse enää tiedä kuka olen, koska sekin piste saavutetaan vielä (mua pelottaa koska mä en tiedä milloin). Vaikka olen monet illat valvonut ja hokenut olevani tarpeeksi vahva yksin, mun on pakko myöntää etten mä ole.Välillä mä en ole mitään yksin. Mä en tahdo olla näin rikki.