sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Today / Was a pretty day


Pieniä hetkiä mutta ihan vilpitöntä onnea. Kun kotimatkalla nukkuu pää ystävän sylissä ja tietää ettei koskaan enää täydy olla yksin. Että on aina joku johon luottaa. Kun hetken mielijohteesta juoksee aamuviideltä järveen uimaan ja sen jälkeen piirtää auton huurtuneeseen ikkunaan ruman sydämen. Kun päivä päivältä, joka aamu, aurinko jaksaa yhä nousta. Se nousee aina, se ei odota ketään, ei pysähdy kenenkään vuoksi. Se lohduttaa. Elämä jatkuu, ja jokaisen pimeän hetken jälkeen tulee valo. Jokaisen yön jälkeen tulee aamu, kyynelten jälkeen nauru. Jos on joku jonka kädestä voi pitää kiinni silloin kun pelottaa, jos on joku jonka syliin voi laskea pään kun väsyttää, joku jolle voi soittaa aamuyöllä koska ei halua olla yksin, silloin mä selviän mistä vain. Ja mulla on sellaisia ihmisiä. Monta. Ja mulla on aurinko joka jatkaa nousemista, valo ei lopu koskaan tästä maailmasta, se on aina jossain ja odottaa hetkeään. Lopulta se tulee lempeänä ja lämpimänä ja lohduttaa pimeän jälkeen. Aurinko nousee. Aina.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Things were all good yesterday



Miten kamalalta se tuntuu kun ihmiset romahtavat silmien edessä, putoavat palasiksi lattiaan kun koko elämä menee yhdessä sydämenlyönnissä tyhjän päälle. Kaikki on taas yhtä suurta sotkua ja niin kuolema näytti jälleen kuinka se voi pilata kaiken. Miten elämä loppuukin niin nopeasti ja lämmin sydän kylmenee viimeisen lyöntinsä jälkeen. Yhtäkkiä muistan taas kaiken vanhan tuskan enkä osaa sanoa mitään järkevää, kuin jokin olisi vienyt äänen joka ennen puhui viisaita. Toinen halaa ja puristaa paitaani nyrkkeihinsä ja alkaa itkeä, toinen joka on aina niin onnellinen ja hyväntuulinen, yhtäkkiä sirpaleina sylissäni, eikä minusta ole kokoamaan sitä palapeliä (olen itsekin vielä kesken).