tiistai 13. syyskuuta 2016

olet mulle se

Muistan kun menin sen luo ensimmäistä kertaa ikuisuuteen, ja miten hullulta tuntui kun se tuli halaamaan ja itki, sillä eihän mussa ollut mitään mitä olisi kannattanut kaivata. Olin ollut huono ystävä ja ihminen, unohtanut ja olettanut liikaa, ollut välinpitämätön ja kylmä. Enkä mä koskaan ollut meistä se vahvempi, olin aina tukeutunut siihen ja luottanut että se ottaa kiinni jos kaikki joskus pettää. Sillä siihenkin asti se oli aina ottanut.

Siinä hetkessä mä tajusin tehneeni maailman suurimman virheen pitäessäni sitä ihmistä itsestäänselvyytenä ja loukatessani sitä niin,

tajusin että se oli luottanut muhun kaiken tämän aikaa ja valanut muhun sitä rohkeutta joka kantaa mua yhä eteenpäin, rohkeutta siitä että jos on yksikin joka muhun uskoo sillä tavalla kuin se, mä pärjään ja selviän kyllä. Kun mulla on joku jonka vuoksi nousta aamuisin ja jonka vuoksi pitää itseni koossa.

Se on aina ollut se ihminen joka on saanut mut tuntemaan että mä olen jonkin arvoinen

että mussa on jotakin sellaista jonka vuoksi mua kannattaa rakastaa.

Ja silloinkin kun mussa ei oikeastaan sellaista olisi, se jaksaa etsiä.










Se ihminen jota ajatellessani käperryn kokoon
iltaisin ikävästä väsyneenä
täällä kovin kaukana.

perjantai 2. syyskuuta 2016

aika parantaa

Kun aika kulkee niin suru asettuu, se astuu hetkien tuntien vuosien jalanjäljissä ja tekee pesän rintaan. Se sulkee itsensä sinne tiukkaan myttyyn ja joinakin päivinä se mytty yhä aukeaa ja tulvii ikävää tuskaa kyyneliä. Sitä oppii kantamaan niin ettei joka askel tunnukaan enää niin kovin painavalta.

Vaikka aika kulkee niin minusta ei koskaan tule ehjää, suru pitää sormiaan säröjen saumoissa eikä sitä häädä pesästään aurinkoisimmatkaan päivät tai onnellisimmatkaan hetket.

Mutta minulle riittää kun on niitä jotka osaavat kääriä surun takaisin pesäänsä ja hetkeksi irrottaa sen sormet säröiltäni, peitellä sen hellästi nukkumaan (ja minut myös). Niitä jotka osaavat silittää surun piiloon ja hengittää minuun elämää silloinkin kun en itse siihen pysty.