lauantai 26. joulukuuta 2015

Olenko minä se helvetin halpa viini / josta runoilijat humaltuu niin niin ?


Minä olen se joka kaivetaan esille muiden nimien, naisten ja ihmisten joukosta silloin kun mitään muuta ei sillä hetkellä ole käsillä. Olen se viimeinen epätoivoisen ihmisen vaihtoehto, halpa valkkari joka on ostettu pullonpalautusrahoilla ja juodaan kerralla silloin kun maailma ja elämä harmittaa. Ja silti minä muistan kaikki ne huulet jotka ovat lasipintaa kerran koskeneet ja sanat jotka vain minä olen ollut kuulemassa ja siinä on kaikki mitä olen koskaan toivonut mutta kuitenkin herään yksin ja kylmissäni aamu toisensa jälkeen.. Yksi yö yksi hetki yksi epätoivoinen humala siinä kaikki mihin mua on koskaan tarvittu ja lopulta jään yksin tyhjänä odottamaan elämää ja sitä jonka sylistä löytäisin kaiken mitä olen ikinä etsinyt (sitä joka olisi siinä vielä aamulla).

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Who am I, darling to you ?


Tiedän ettei susta seuraa mitään hyvää ettet osaa kohdella mua oikein etkä kuiskata mun korvaan hyvää yötä niin että uskoisin sun olevan siinä vielä aamulla. Et piirtäisi mun selkään kunnes nukahdan ja katsoisi mua sitten onnellisena siitä että mä olen siinä. Mutta jokin sussa silittää mua myötäkarvaan ja alan uskoa että osaisit pitää mua sylissä ja hengittää mut uneen sanoa asioita jotka mun tarvitsee kuulla. Tiedän olevani tyhmä ja sinisilmäinen kun vastaan jokaiseen viestiisi vaikka tiedän ettei kannattaisi ja lopulta se olen aina minä joka jää odottamaan vastausta ja miettimään mikset taaskaan jaksanut kiinnostua kuin hetkeksi kerrallaan (päästä musta irti ole kiltti).

lauantai 21. marraskuuta 2015

So just close your eyes



Lumi sataa maahan ja kaikki puhdistuu on kuin synnit olisi annettu anteeksi tällä hetken valkoisuudella ja keveydellä hiutaleilla jotka sulavat poskille. Askeleet narisevat jalkojen alla ja tekisi mieli itkeä onnesta on kuin koko maailma olisi kääritty pehmeään pumpuliin eikä mikään voisi enää satuttaa. Makaan hiljaa sängyllä ja kuuntelen omia ajatuksiani on kuin ne huutaisivat mulle en tiedä mitä ajatella ketä ajatella miten. Joskus huimaa vaikka vain makaa paikallaan ja katsoo kattoon on kuin oksanpaikat liikahtelisivat tutuilla laudoilla (niitä on mun huoneeni katossa kaksikymmentä ja neljä). Lumi sataa maahan ja kaikki puhdistuu ehkä minäkin joskus annan anteeksi itselleni.

maanantai 19. lokakuuta 2015

It's always light / After dark


"Välillä muhun sattuu niin että on pakko huutaa. Kaikki on ihan rikki, minä ja maailma."

Muistan kaikki sävyt, jokaisen harmaan joka mun mieleni läpi valui kun olin rikki ja säröillä. Sen kuinka harmaa pikku hiljaa muuttui mustaksi ja yhä mustemmaksi ja imi kaiken valon kunnes en enää aamuisin tiennyt olenko edelleen unessa sillä kaikki tuntui painajaiselta. Minä kun olen aina pelännyt pimeää ja silloin kaikki valo oli kadoksissa.

Kaikki oli mustaa, sitä oli pään sisällä ja ikkunan takana ja sitä tihkui kodin seinistä.

Muistan valkoisen joka mun ylleni satoi. Sen valkoisen joka teki mustasta taas harmaata ja sitten hiukan vähemmän harmaata. Joku huusi pimeään mun nimeäni ja valkoista pisaroi alas enemmän ja enemmän, minä löysin itseni ja nousin jaloilleni. En muista tapahtumia en ihmisiä en epätoivoa ja ikävää. Muistan värit ja sen kun ensimmäisen kerran taivas näytti siniseltä valkoisia pilviä vasten ja ajattelin että kyllä minä vielä selviän.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Come sweep me up in your love again




Me kävellään lujaa ja pitkiä askelia, sillä on kiire ja mulla on kiire mutta silti kysyn kysymyksiä edellisten perään ja varmistelen tätä hetkeä tätä elämää oletko sä nyt varma. Se nauraa ja halaa mä oon varma koska sä oot ainoo millä on just nyt väliä mua ei kiinnosta mikään muu kun sä olet siinä. Kukaan ei ole koskaan sanonut mulle niin mä nieleskelen kyyneliä ja hukutan ne pitkään halaukseen sen käsi mun hiuksissa ja huulet otsalla kiitos minä sanon enkä muuta osaa. Tartun sen käteen kun se ohjaa mua pitkin humalaisten polkuja, niitä pitkiä ja kiemuraisia mutta mä tiedän että sen vierellä mä en eksy. Hetken kaikki on hyvin ja mun ei tarvitse hengittää yksin mutta aamulla kaikki on kadonnut kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan mutta mua ei silti harmita koska yhden illan mä olin kaikkea mitä olen koskaan halunnut olla ehjä elossa turvassa onnellinen en yksin.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Shadows dancin' in the dark



Aina uudelleen löydän itseni juoksemasta rakkauden perässä ja minä etsin sitä tanssilattian hakkaavasta bassosta ja kirkkaista valoista, etsin täysistä pöydistä ja likaisista vessoista etsin porttikäytävistä ja pulloista mutta löydän vain hetkiä. Hetkiä toisen käsien varassa sylissä huulilla, kylmää ilmaa ihmisiä ja lasia vasten ihoa. Ehkä se tulisi kohdalle jos vain osaisin odottaa ja elää vähän välissä mutta taas sillä hetkellä kun sokeutuu hetkeksi astuessaan pimeästä valoon hän katoaa enkä malta lopettaa etsimistä ja niin löydän tieni takaisin pimeyteen.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Living / Lives we chose




Minä olen se joka valvoo yöt kulkien tuttuja polkuja niin kaduilla kuin mielessäänkin. Se joka kävelee paljain jaloin asvaltilla ja nurmikolla ja kulkee kesää pitkin sillä minä olen kesän tytär ja kesästä minä elän. Minä olen taiteilija taivaanrannanmaalari maailmanmatkaaja kirjailija tai ainakin tahtoisin olla sitä kaikkea. Olen se joka etsii palasia itsestään kesäöistä pakkasesta paperilta ja sängyn alta sekä unistaan ja muiden sanoista. Minä olen se tyttö jonka läpi katsotaan ja jonka ohi kuljetaan mutta jota kukaan ei katso kahdesti. Minä olen höyhenenkevyt ja lyijynraskas, olen kaikki enkä mitään, olen sitä mitä tahdon enkä kuitenkaan. Olen se joksi maailma on minut muovannut ja silti tahtoisin muuttua mutta en ole ollenkaan rohkea.

tiistai 26. toukokuuta 2015

I will wake into the brightest morning




Tänään kuulin käen kukkuvan ensimmäistä kertaa ikuisuuteen ja avoimesta ikkunasta tuoksui kesä kun kuiskasin toiveen hiljaa ääneen niin että ikkuna huurtui. Toivoin lämpimiä kesäöitä ja hetkiä auringon laskiessa ja noustessa, kevyitä aamuja ja päiviä täynnä valoa pikkuhumalaa kesäillassa ja paljon naurua ja villejä tekoja ja ideoita mutta ennen kaikkea minä toivoin onnea.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

There's a sadness deep down in my soul / Hard times just won't let me go



Välillä elämä on hyvää ja välillä epätodellisen hyvää, hetkiä autossa ja biljardipöydän äärellä, hetkiä nauraessa ja laulaessa ja tanssiessa niin että jalat pettää alta. Hyviä yksinkertaisia hetkiä kun on vain hyvä olla ja turvallista ja kaikki on helppoa. Välillä elämä on kuitenkin jotain muuta ja silloin on hetkiä kuten tämä. Aamuja joissa ei ole mitään vikaa mutta tunne rinnassa ei tiedä mihin mennä se vain pyörii ja hakkaa rintakehää kylkiluita ja huutaa. Tulevaisuus pelottaa enkä halua ajatella tätä minuuttia pidemmälle. En tiedä mikä on vialla mutta jokin on.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

I'll give you my secrets




Hänessä on aina jokin arka
niin kuin kupista
jossa on särö
on juotava varovasti
Pelko, hän sanoo, poskillaan
                      pääskysten polte
            ja pehmeiden kosketusten
                                   ikävä,
pelon kädet kovat kuin ihosta revitty raha.
Hän haparoi minua kuin jotakin jonka
pitäisi kestää, liimaa,
             tähtikuviota
                  särkymätöntä lasia.

Tommy Tabermann
Aivan kuin joku itkisi, 1973


Minä olen se säröinen kuppi, pelokas pieni ihminen. Mutta tänään olen toivoa täynnä, avaan sylini maailmalle ja toivon kaiken sen kestävän mitä olen onnistunut rakentamaan, uskallan yrittää vielä korkeammalle vaikka pelkään korkeita paikkoja. Joskus minä vielä putoan mutta toivon että silloin on joku joka minut saa kiinni niin ettei särö minussa leviä ja riko jälleen kaikkea: mieltä, sydäntä ja minua.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Stay with me





On voimaton olo kun maailma muistuttaa julmuudestaan ja päivät viikot kuukaudet ja vuodet kuluvat. Lauantaina kävin haudalla veljen kanssa ja joka askeleella pelkäsin liukastuvani jäisellä tiellä ja siinä haparoidessani mietin että eläminen on juuri samanlaista. On vaikea nauttia hetkestä kun pelkää kaatuvansa niin että näkee enää pelkkää pimeää, kulkee vain haparoiden päivästä toiseen. Kolme vuotta tuntuu sekunneilta ja vuosikymmeniltä samaan aikaan sillä ihan hetki sitten olit vielä tässä mutta olin vain lapsi kun kuulin ettei sua enää ole. Kolme vuotta sitten samana iltana heräsin perheen itkuun ja koko maailma murtui. Silloin mä liukastuin ja kaikki oli pimeää eikä mikään tuntunut enää miltään, jäällä oli vaikea päästä ylös ja sydän oli murtunut mun kaatuessani ja millään ei ollut enää mitään väliä. Siihen olisi ollut helppo unohtua makaamaan ja jäätyä pois, joku kuitenkin tuli ja auttoi aina uudelleen ja uudelleen ja tänään seison omilla jaloillani. Silti vielä hetkittäin pelkään elämää niin etten uskalla ottaa askeltakaan ja silloin mietin sun hymyä joka valaisi kerran kaiken.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Anywhere / Let's go if you want to




Viikonloppu tuntuu vieläkin valvomisineen nauramisineen ja huutamisineen. Ääni on poissa ja valvominen näkyy unimäärässä (viime yönä nukuin kymmenen tuntia ja tänään kolmen tunnin päiväunet) mutta se ei haittaa koska mä olen niin iloinen juuri nyt ja juuri tässä. Suunnittelen tulevaisuutta ja kesää ja toivon että ne molemmat tulisi pian ja mietin kuinka elämä onkaan hassua koska juuri silloin kun luulee että on kyllästynyt kaikkeen huomaa että lähellä onkin kaikkea hyvää eikä sitten haluaisikaan enää liikkua mihinkään. Tähän hetkeen ja olotilaan mä haluaisin jäädä, ja näiden ihmisten keskelle sillä mulla on maailman parhaat ystävät vaikkei ne kaikki samaan porukkaan mahdukaan.

tiistai 27. tammikuuta 2015

And it's cold here in the shadows with no light




Mä ajattelen sua joskus enemmän ja joskus vähemmän mutta jossain sä silti olet keskellä alitajuntaa, joka on varmaan niin sotkuinen että sua häiritsee. Voi kun voisitkin laittaa asioita järjestykseen. Katson vanhoja kuvia ja itken elämättömiä muistoja koska musta tuntuu että meille annettiin ihan liian vähän aikaa. Mä olisin tahtonut enemmän iltoja sun kanssa ja enemmän niitä hetkiä kun naurettiin tositeeveelle yhdessä. Mä en tiedä missä vaiheessa mä itse jouduin osaksi niitä huonoja sarjoja mitä me aina katsottiin ja välillä mä vain toivon että joku tulisi ja sanoisi että tämä kaikki on ollut pelkkää elokuvaa. Joku voisi pitää mua säälittävänä sillä vuosien jälkeenkin mä näemmä olen yhä hetkittäin samassa pisteessä kuin ihan ensimmäisinä hetkinä ilman sua.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Meeri / Ei odottele ihmettä, ei huutele perään




Tänään mä tahtoisin olla Meeri. Tyttö joka ei tarvitse ketään, tyttö josta kirjoitetaan lauluja. Päiväkirjaa mä kyllä kirjoitan, mutta sitäkin kömpelösti ja lyhyesti. Kerron vain tärkeimmän. Meeri on vahva, minä en. Tässä mä istun, odotan ihmettä tapahtuvaksi ja vielä vuosien jälkeenkin saatan itkeä itseni uneen.



Nuotiolla / Kun tulin sun viereen
Sä kysyit mikset sä oo aikaisemmin / Hei sä kysyt multa mikset sä oo aikaisemmin tullut
No kun Meeri...