tiistai 25. lokakuuta 2016

minä ≠ rohkea

Minä en koskaan ole ollut rohkea, en sellainen ihminen joka puhuu suureen ääneen tärkeistä asioista ja uskaltaa tehdä jotakin sellaista mitä kukaan muu ei. Olen aina pelännyt torjutuksi tulemista ja sitä että musta ei välitetä oikeasti ja riittävästi. Liikaa mä olen nähnyt loittonevia selkiä ja liikaa kuullut anteeksi, joka ei koskaan oikeasti merkinnyt mitään.

Minä en koskaan ole ollut rohkea, vaan sellainen ihminen joka saattaa murtua arjesta ja tarvitsee jonkun jolle soittaa silloin kun makaa yöllä valveilla nähtyään painajaista. Olen aina ollut herkkä (heikko?) ja yrittänyt niin kovasti olla sellainen kiltti ja rakastettava ihminen jota kukaan ei koskaan hylkäisi.










mitä mun pitäisi tehdä
että oppisin rohkeaksi

että kukaan ei enää lähtisi
koska on löytänyt paremman

että mä joskus
riittäisinkin?

tiistai 4. lokakuuta 2016

osaisinpa rakastaa kilometrien takaa

Kun istun alas bussiin ja katson kun auto lähtee huoltoaseman pihasta
minä annan kyynelten tulla.

kuin pala jäisi tänne,
kuin en saisi enää henkeä,
kuin kukaan ei huomaisi,
kuin ikävä tuntuisi jo kipuna rinnassa,
kuin olisin yhtäkkiä kovin yksin

Ensimmäistä kertaa koskaan tunnen että koti on täällä ja muualla ja on niin hankala rakastaa kahta paikkaa ja olla läsnä kaikkien luona samaan aikaan, sillä minä en halua olla tytär sisko ystävä joka vain jättää taakseen ja unohtaa, sillä minä kyllä muistan ja välitän mutten osaa sitä täältä kovin kaukaa sanoa riittävästi





ja ehkä jossain syvällä pelkään että minä olen se
joka jätetään taakse ja unohdetaan