minä ≠ rohkea

Minä en koskaan ole ollut rohkea, en sellainen ihminen joka puhuu suureen ääneen tärkeistä asioista ja uskaltaa tehdä jotakin sellaista mitä kukaan muu ei. Olen aina pelännyt torjutuksi tulemista ja sitä että musta ei välitetä oikeasti ja riittävästi. Liikaa mä olen nähnyt loittonevia selkiä ja liikaa kuullut anteeksi, joka ei koskaan oikeasti merkinnyt mitään.

Minä en koskaan ole ollut rohkea, vaan sellainen ihminen joka saattaa murtua arjesta ja tarvitsee jonkun jolle soittaa silloin kun makaa yöllä valveilla nähtyään painajaista. Olen aina ollut herkkä (heikko?) ja yrittänyt niin kovasti olla sellainen kiltti ja rakastettava ihminen jota kukaan ei koskaan hylkäisi.

mitä mun pitäisi tehdä

että oppisin rohkeaksi

että kukaan ei enää lähtisi

koska on löytänyt paremman

että mä joskus

riittäisinkin?