tiistai 29. tammikuuta 2019

kun on niitä ihmisiä
joiden kanssa kaikki on helppoa
eikä mitään tarvitse miettiä
vähiten itseään

niitä ihmisiä
joiden kanssa on yhteiset muistot
ja takana elettyä elämää
pieni ikuisuus

niitä ihmisiä
joista huokuva lämpö sulattaa
ja parantaa silloinkin kun
sieluun hiipii hyy



niitä ihmisiä

joiden toivoo pysyvän

elon jokaisena päivänä

aina siihen viimeiseen

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

vaikeaa käsittää
että vuosia vuosia ollaan tunnettu

se astui mun elämääni ja olemassaoloni hirveimpään hetkeen
käveli vastaan (kirjaimellisesti)
ja tartuin siihen

se oli yksi niistä hyvin harvoista asioista
jotka pitivät mut kiinni
elämäni syrjässä

ollaan aina tyydytty tuntemaan toisemme siinä hetkessä
menneisyys, juuret, suuret traumat
ei niillä ole ollut väliä

koskaan ei tarvitse arvuutella mitähän se miettii
se on niin suora, rehellinen
mutta silti hellä

lämminkin

ollaan kasvatettu toisiamme eri suuntiin
se minusta realistia, minä siitä haaveilijaa
toistemme peilikuvat

ja silti paljon yhteistä


ja jollain lailla
joskus mietin
mitä olisinkaan ilman sitä

(en ainakaan se
joka olen tänään)


kiitos sille voimalle
joka johti meidät yhteen
tampereen kaduilla

perjantai 11. tammikuuta 2019

niitä sellaisia
arjen suuria draaman kaaria

kun herää siihen tuttuun tukehduttavaan oloon
musta möykky vatsassa painaa kerrostalon verran
ja tekisi mieli vain jäädä ja unohtua
vielä kerran painaa torkkua

sitten kuitenkin avaa silmät ja nousee
omille jaloilleen jotka kantaneet on jo pitkään
tekee niitä tavallisia asioita
jotka kuljettavat päivästä toiseen

keittää kahvin
pilkkoo hedelmät
täyttää ristikkoa
soittaa kauniita kappaleita
tanssii vähän

jossain vaiheessa se musta möykky säröilee
hajoilee ja repeilee ja haihtuu ja hälvenee
ja olo kevenee

sitten on taas kaikki kaunista ja hyvää
ja hetkessä kevyt ihmisen olla




ja hyvä on huomata
miten on vuosien varrella oppinut siihen
ettei vain jää.