maanantai 22. elokuuta 2016

kauas täältä

Vuosiin mulla ei ole koskaan ollut näin kova kaipuu pois. Tämä on ahdas paikka jossa ihmisille ei anneta tilaa kasvaa ja jossa aina joku kuulee salaisimmankin ja hiljaisimmankin kuiskauksen, kahden kesken lausutun. Jossa jokainen tietää sinusta kaiken ennen kuin ehdit itse paljastaa mitään, jossa ei ole varaa virheisiin tai vääriin sanoihin sillä aina on joku joka näkee tietää ja puhuu.


Ennen kaipasin täältä pois kun en osannut olla kotona, en siinä surun saastuttamassa kodissa jossa jokainen eletty päivä tuntui saavutukselta, en ilman siskoa. Mutta jossain niiden hetkien ja tämän päivän välissä suru haihtui avatuista ovista ja ikkunoista, mä opin elämään uudelleen ja olemaan onnellinen. Koti ei ole enää painostava ja kipeä paikka, vaan turva johon jokainen meistä tuo itsensä pahimpina ja parhaina hetkinään ja jossa ei tarvitse pelätä ketään.




Mutta mä en halua muuttua sellaiseksi kuin ne ihmiset jotka on eläneet täällä koko ikänsä, katkeraksi ja kateelliseksi, katsoa vuosia keittiön lasista kahvikupin äärellä kun kaikki lipuu hiljaa ohi ja sitten miettiä miksen koskaan tarttunut tilaisuuteen lähtenyt pois kokeillut siipiäni ja aloittanut omaa elämääni.

maanantai 15. elokuuta 2016

minä sydän maailma

kolmen viikon onnellisuus ja vapaus vain rinkan paino harteilla ja juna aina uuteen paikkaan ja paljon hyviä hetkiä ja ihania kaupunkeja


Täällä ihmiset hymyilevät vastaantulijoille ja meille ja pyytävät anteeksi kun törmään, nauravat paljon ja vastaavat aina ystävällisesti, selittävät kuudetta kertaa kun kysyn millä metrolla selviän perille ja tuntuu kuin jokainen Lontoolainen olisi vanha ystävä.

Kanaalin varrella pimenevät illat ja juodut viinilasilliset, vaimeasti taustalla soiva musiikki ja ihmisten nauru. Kaikki on niin hyvin ja onnellista. Kuin kaiken päälle olisi vedetty lämmin turvallinen peitto eikä kellään olisi täällä mitään hätää, kuin muuta maailmaa ei olisi olemassa tämän kaupungin, vanhojen talojen ja kanaalien tuolla puolen, olisi vain me ja Amsterdam.

Joku soittaa pimenevään iltaan Amelien valssia ja minä kuuntelen raollaan olevasta ikkunasta hetken elämä on niin kaunista että pakahduttaa. Jos joku kysyisi mistä pidän Pariisissa kertoisin tästä hetkestä.

Löydän itsestäni taas sen lapsellisen puhtaan riemun kun varovasti kävelen pyöreiden kivien päällä viileään veteen. Kirkkaansininen meri ja aallot, suola hiuksissa iholla ja huulilla ja onni onni onni. Kaikki on hyvin kun kävellään Nizzan illassa pitkin rantakatua ja hymyillään hiljaa.

Kapeat kadut ja pienet kojut, kotitekoista jäätelöä ja kaupungin läpi risteilevät kanaalit. Niin kaunis kaupunki ja onnellisia ihmisiä, kuin olisi siirtynyt ajassa jonnekin kauas, tai kokonaan toiseen maailmaan. Mua ei haittaisi eksyä Venetsiaan kun joka puolella on niin paljon nähtävää.


ja monta muuta matkan pientä helmeä mutta erityisesti näitä hetkiä rakastin ja rakastan, mutta silti


Koti. Tutut seinät ja pehmeät sohvat joiden syliin käpertyä, oma auto ja vapaus kulkea, huolettomuus ja elämän helppous kun ei tarvitse miettiä mitään. Pihojen vanhat puut ja peltikaton ääni kun sataa. Oma sänky johon on helppo nukahtaa ja aamut kun ei tarvitse herätyskelloa. Kotoisa olo.


reissussa kun ei ehtinyt kotiutua mihinkään.