tiistai 12. syyskuuta 2017

paluu

ja kas

niin se saapuu taas

Se hiipii hiljaa verhojen välistä huoneeseen, silittää minut hellästi hereille ja kertoo on asioita joiden vuoksi vielä olla vahva. Se valuu hiljaa sävelten sisältä, puhuu pehmeästi muiden äänillä ja vierailla kielillä kuiskii. Se löytyy luettujen sivujen seasta ja rivien raoista, näyttäytyy niiden silmissä jotka minua katsovat kuin ennenkin. Uusista mahdollisuuksista ja villeistä valinnoista, huomaamatta ja säde kerrallaan se saapuu.

valo










kiitos niille jotka jaksavat,
vaikka itse aina en.