torstai 29. toukokuuta 2014

Kuuntele kuinka sieluni laulaa / Outoja musisoi


Kesällä minä valvon yöt ja nukun laiturilla taivasalla. Silloin minä nukun pitkään ja uneksin paljon, siitä mitä en muuten saavuta. Minä laulan ääneni pois ja puhun kielillä, kuiskaan että rakastan ja hukun lämpimään veteen. Minä juoksen kauemmas kuin koskaan ja kuljen avojaloin kilometrin. Minä uin joutsenten kanssa ja huudan ohikulkevan junan meteliin, minä tanssin itseni kipeäksi ja nauran niin että itkettää. Pakkaan reppuni ja katoan kartalta, unohdan nimeni ja elämäni. Kesällä minä en ole minä, silloin minä olen onnellinen villi rohkea hullu vapaa ja silloin minun ei tarvitse ikävöidä itkeä tai surra. Silloin joutsenetkin laulavat ja minä kasvatan paperista siivet, niillä minä lennän, joutsenten kanssa minä lennän, merten yli syksyä pakoon koska näistä kesäöistä minä elän (ja syksyllä saatan jo kuolla).

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

For the night / Only for the night

'
Se oli yksi yö. Pitkä, hämärä yö, linja-autossa. Mä astuin sisään ja huomasin sut, mutten tunnistanut. Tulit viereen istumaan. Sä tulit, halasit ja pidit lähellä. Mä olin onnellinen ja hymyilin. Sun katseesta näki että sä oikeasti välität. Me puhuttiin pitkään, loputtomia lauseita. Mä itkin ja nauroin yhtä aikaa, mulla on ollut sua niin ikävä ja nyt sä tulit, palasit takaisin. Mä olin niin onnellinen, niin onnellinen etten olisi halunnut että se loppuu koskaan. Mä itkin sun paitaasi vasten kaiken mikä mua painoi, raskaat sanat jostain syvältä, sellaiset sanat joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sä vain silitit mun hiuksia niin kuin sulla oli tapana. Silloin mä olin varma että mulla oli kaikki kohdallaan. Siinä yössä oli vain yksi vika.

Lopulta mä heräsin.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Katu päättyy aurinkoon / Juoksen sokeana loppumatkan


Hurja villi maailma ja minä olen niin pieni. Taivas on tumma ja mua pelottaa, mutta jokaisen myrskyn jälkeen tulee aurinko. Jokaisen yön jälkeen tulee aamu. Jokaisen pimeän hetken jälkeen tulee valo. Kaikella on loppunsa. Mä en sokeasti luota että mun onneni jatkuisi aina, hamaan tulevaisuuteen saakka. Pimeitä hetkiä on ollut ja tulee olemaan. Mutta samalla tavalla kun mä tiedän että onni ei ole ikuista, tiedän ettei huonokaan kausi jatku loputtomiin. Silti, mä en pelkää olla onnellinen, en niin paljoa, en enää. Mä olen, nautin, elän, iloitsen. Uskallan.





Aurinko laskee lopulta
Ja minä tuijotan
Tuijotan pitkään
Kaunista taivasta

Enää pimeä ei pelota
Ja minä uskallan
Valvon myöhään
Silmät avoinna

Ja kävelen pitkin kylmää asvalttia
Pitkälle yöhön

lauantai 24. toukokuuta 2014

Tahdon tanssimaan / Kahden lyhtypylvään väliin mahtuu maailma


Nyt on kesä, ihan oikeasti kesä. Mulla on suunnitelmia, kesälista, toiveita, haaveita, hirveästi kaikkea. Mulla on vapaa ja kevyt olo ja mä voisin vain olla ja kävellä loputtomat kilometrit viileää asvalttia pitkin avojaloin. Mä voisin leikkiä auringonlaskun varjoilla mun huoneen seinällä ja laulaa autossa niin että kurkkuun sattuu. Sitä kaikkea mä aion tehdä, ja miljoonaa muuta asiaa. Tämä kesä on se kesä kun mä elän, niin mä olen päättänyt. Mä olen vielä nuori ja sitä mä en ole ikuisesti. Tämä kesä, se on mun kesä.

Tänä kesänä.

Minä.

Nautin tanssin elän itken nauran juoksen uin laulan huudan kuiskin teen kaiken niin kuin haluan koska.

Tänä kesänä minä olen päättänyt elää.