Hurja villi maailma ja minä olen niin pieni. Taivas on tumma ja mua pelottaa, mutta jokaisen myrskyn jälkeen tulee aurinko. Jokaisen yön jälkeen tulee aamu. Jokaisen pimeän hetken jälkeen tulee valo. Kaikella on loppunsa. Mä en sokeasti luota että mun onneni jatkuisi aina, hamaan tulevaisuuteen saakka. Pimeitä hetkiä on ollut ja tulee olemaan. Mutta samalla tavalla kun mä tiedän että onni ei ole ikuista, tiedän ettei huonokaan kausi jatku loputtomiin. Silti, mä en pelkää olla onnellinen, en niin paljoa, en enää. Mä olen, nautin, elän, iloitsen. Uskallan.
Aurinko laskee lopulta
Ja minä tuijotan
Tuijotan pitkään
Kaunista taivasta
Enää pimeä ei pelota
Ja minä uskallan
Valvon myöhään
Silmät avoinna
Ja kävelen pitkin kylmää asvalttia
Pitkälle yöhön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti