keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tonight you're perfect / I feel perfect too

Autopesun hurina ja liikkumaton auto. Vesi valuu laseja pitkin ja autossa on mulle rakkaita ihmisiä, jokaisen puolesta tekisin mitä vain. Hymyilyttää, eikä kädessä olevalla tölkillä ole siihen mitään vaikutusta. Mun ei tarvitse juoda humalaa ollakseni onnellinen. Ja tyttö mun vieressä vannoo Enkelin olevan mukana. Tiedän että onkin. Veli ratissa ja rakkaita kyydissä, kuinka paljon lähempänä Enkeli enää voisi olla?

Viileä ilma ja metallinen portaikko. Juoksen portaat ylös kuin hullu ja kolisutan kaiteita yössä. Kukaan ei kuule, kukaan ei kuule, kukaan ei kuule ja mä nautin siitä. Nauran ääneen ja juoksen portaat alas toinen kannoillani. "Mä olen onnellinen" se toinen huutaa ja mä nauran. "Mäkin" vastaan ja nauran lisää. Tyttö hyppää syliini ja mä pyörin ympäri ympäri ympäri ja nauran lisää. Elämä maistuu onnelta ja kaikki on hyvin. Kaikki on todellista ja mulla on elävä olo. Katson taivasta ja vannon että tästä vuodesta tulee mun tähänastisen elämäni paras.


maanantai 10. maaliskuuta 2014

What if I was nothing

Ikuinen kakkonen. Mä olen ikuinen kakkonen, varavaihtoehto, väliaikaisratkaisu. Mä jään ihmisille kakkoseksi, enkä edes tiedä miksi. Mä en halua. Mä en tiedä mikä mussa on vikana, mitä mä en ole tarpeeksi. En ole riittävän mukava, kaunis, aikuinen, vastuullinen, viihdyttävä, hauska. En riittävän jotakin, en kai mä muuten jäisi aina taka-alalle. Mä olen aina ollut varavaihtoehto, ja parhaassakin tapauksessa vain väliaikainen ratkaisu jota on helppo pitää hetki ja sitten hylätä. Mä en vaadi paljoa, mukaudun ja  Pelkään torjutuksi tulemista enkä uskalla sanoa tunteitani ääneen, koska en halua kuulla totuutta, sitä että mä olen taas jäänyt toiseksi, varalle, väliaikaiseksi. Taas.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

elä hypi naura

Elä, elä, elä. Vedä keuhkot täyteen ilmaa joka on tunteista sakeaa, naura naurua joka on onnesta raikuvaa. Älä pysähdy, pysy liikkeellä, elä. Itke kun itkettää, mutta jatka sitten matkaa. Pysähtyminen on luovuttamista, et näe enää mitään uutta, juutut siihen. Jatka, ota ensin askel, sitten toinen, liiku aluksi hitaasti mutta varmasti ja lisää sitten vauhtia, kunnes se huimaa päätä ja huimaa ja huimaa ja huimaa, ja sotkee hiukset villeiksi takuiksi. Villeiksi kuin elämä itse, villeiksi kuin sinä, naura hulluna niin että mahaan sattuu ja tee hulluja asioita, niin kuin kävele sillan kaiteella keskellä kesäyötä tai ruuvaa liikennemerkkejä irti vain koska tuntuu siltä, kerää muistoja ja purkita ne, niin kuin joskus purkitit kauniit simpukankuoret rannoilta. Nauti elämästä, nauti nauti niin kauan kuin voit koska ikinä et tiedä milloin on loppu, onko se tänään, onko se huomenna, joskus se tulee eikä sitä voi päättää. Itke ilosta ja itke surusta, anna kyynelten kertoa tarinansa ja kerro sitten omasi, laula äänesi pois ja kurkkusi kipeäksi ja tanssi jalat jumiin. Puhu yö tuntemattomalle ja kävele avojaloin asvaltilla, nurmikolla, metsäpolulla, anna kivien sattua jalkoihin ja hypi hassusti, naura kivusta huolimatta. Sano että rakastat, kerro että välität, kehu, hymyile, pelasta elämä ystävällisyydellä. Elä, koska sitä varten sä täällä olet.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

seitsemänsataakolmekymmentä



Maailman kaunein ihminen, mun siskoni. Sisko joka kasvatti siivet selkäänsä tasan kaksi vuotta sitten. Sisko joka ei siltikään kadonnut mihinkään mun viereltä ja jonka mä vielä joskus toivon tapaavani, jossain. Vaalea, enkelimäinen. Kaunis sisältä ja ulkoa, lämmin ja pehmeä, kiltti ja naurava. Mun oma henkilökohtainen aurinkoni, jota ilman mä olen kulkenut pimeydessä viimeiset kaksi vuotta. 730 pitkää, pimeää päivää, epätoivon hetkiä ja ahdistusta. Mutta myös 730 päivää aikaa koota itsensä pala palalta, särkyneestä hieman ehjemmäksi, aikaa nauraa ja nauttia elämästä.

Kaksi vuotta mä olen nyt ollut täällä ilman siskoa, ja ne vuodet on tuntuneet ikuisuudelta. Nyt siitä on päivälleen kaksi vuottta. Elämä on jo helpompaa, kaksi vuotta sitten mä en olisi enää koskaan kuvitellutkaan voivani elää näin normaalia arkea. Uskomattomia asioita tapahtuu, uskomattomia ihmisiä sattuu kohdalle, ne on pitäneet mut hengissä, uskomattomat. Koskaan mun elämä ei kuitenkaan tule olemaan samanlaista kuin se oli siskon kanssa.

Maailman kaunein ihminen, paras isosisko, uskomattomin Enkeli, mun ikioma rakas siskoni.

Ethän koskaan jätä mua?