lauantai 29. marraskuuta 2014

Good things come for those who don't wait / For the right time, right place



Tänään meidän ovella kävi käännyttäjiä (jehovia). Mä avasin oven koska olin yksin kotona vaikka inhoan puhua tuntemattomille ovelta ovelle -kulkijoille. Ne esitteli itsensä ja toivotti hyvää päivää ja sitten kertoi päivän aiheen olevan onnellisuus ja kun ne kysyi mikä mut tekee onnelliseksi mun suu reagoi ennen kuin mieli. "Mulle onnellisuutta on se että hyviä asioita on enemmän kuin huonoja. Ja ystävät." Kas siinäpä hieno ajatus se nainen sanoi ja kaivoi laukustaan lehtisen josta mä kieltäydyin kohteliaasti kertoen että mulla on ihan hyvä näin. Mulla todella on ihan hyvä näin vaikka mä en osaakaan aina iloita kaikesta siitä mitä mulla on ja mietin enemmän sitä mitä multa on viety. Ystävät on mulle tarpeeksi. Tämä päivä on mulle tarpeeksi. Ehkä mä olen sittenkin tarpeeksi.

Mikä sut tekee onnelliseksi?

perjantai 14. marraskuuta 2014

So sing me to sleep tonight



Se alkaa taas. Pelkään nukahtamista mutten tahdo olla hereillä. Unikuvat juoksevat perässä ja lopulta saavat kiinni, samat painajaiset palaavat takaisin mutta pahempina. Samat unettomat yöt tulevat taas mutta pidempinä. En jaksaisi enää taistella saman asian kanssa tuhannetta kertaa. En osaa auttaa itseäni kuin lääkkeillä ja ajattelemalla ettei tämä jatku loputtomiin. Aika on ennenkin auttanut ja lopulta nukahdan taas, näen lempeitä unia joita en pelkää. Siihen asti on vain selvittävä näin.

lauantai 8. marraskuuta 2014

I simply run, simply run / I don't wanna stay




Nousta pilvien yläpuolelle, lentää kauas, koko elämä mukana yhdessä laukussa. Astua ulos koneesta, nähdä kuuman kaupungin valot pimeydessä. Nukahtaa meren ääniin joka ilta uudessa paikassa, maata päivä riippumatossa, istua kolisevassa bussissa, elää niin kuin itse haluaa. Tutustua kulttuureihin, sulautua, oppia elämään mukavuusalueen ulkopuolella. Oppia elämään ylipäänsä.

Mä olen aina rakastanut matkustamista, vei tie tai taivas minne ikinä veikin, mutta nyt kaukokaipuu vetää mua jo kauemmas kuin mä olisin koskaan uskaltanut ajatella. Välivuosi lukion jälkeen houkuttaisi, laukkujen pakkaaminen, lähtö pelkällä menolipulla. Hyppy tuntemattomaan, omien rajojen ylittäminen. Ensimmäistä kertaa mä mietin sitä kaikkea vakavissani. Onko musta siihen? Vai onko se taas suuruudenhullun tytön suuruudenhullu unelma joka ei koskaan tule toteutumaan? Mutta mä olen huomannut kuinka lyhyt elämä voi olla, ja sen ajan joka mulla on käytettävissä mä aion käyttää unelmieni toteuttamiseen.

Joka kerta kun mä olen päässyt hetkeksi pois kotoa, mä olen löytänyt jotain uutta itsestäni. Pala palalta mä olen koonnut itseni kokemuksistani, ja jokainen reppureissu tuo niitä lisää. Ehkä jos mä matkustan tarpeeksi kauas, mä löydän itseni vihdoin kokonaan, sen ihmisen joka mä haluan olla. Vapaa, itsenäinen, rohkea. Minä.