joskus kaikki on niin naurettavan hyvin ja onnellista että pelottaa, pelottaa niin mutta sillä sellaisella hyvällä tavalla, kun vatsaa kutittaa niin että naurattaa, hysteerinaurua, ja aavistuksen epäuskoista, mutta tässä sitä ollaan.

Vaikea uskoa että elän tätä elämää,
jossa koti tuntuu kodilta ja näiden seinien sisällä on hyvä olla,
jossa ihmiset ympärillä saavat olosta lämpimän ja kevyen,
jossa on asioita joita odottaa ja tulevaisuus johon katsoa.

Jossa aamut eivät tunnu enää raskailta,
eivätkä yöt pelota niin kuin ennen.


Jos voisin sanoa jotain vuosien takaiselle itselleni,
sille ahdistuneelle, häkkiin suljetulle,
suuntaansa hakevalle,

sanoisin:

kulta pieni
kaikki tulee olemaan vielä valtavan hyvin.