Lokkien äänet lasin tuolla puolen, ikkunoiden takana laskevan auringon maalaama vesiväritaivas, ja meidän kodissamme lämmin hyvä olla. Pehmeää valoa vailla varjoja, ja jollain lailla tämä on minunkin kotini uudella tavalla. Kaikki on jollain lailla enemmän.
Olen jollain lailla enemmän minä. Kokonaisempi, uskaliaampi, rennompi. Jollain lailla kotini on enemmän koti, ja kaikessa mitä teen on enemmän järkeä. Kevätkin tuntuu enemmän keväältä, heräävä maa ja venyvä valo, kotiin palaavat muuttolinnut.
Hetkittäin ylitseni läikähtää lämpö, sellainen joka melkein nostaa kyyneleet silmiin, liikauttaa koko olemustani niin perustavanlaatuisella tavalla. Mieleeni tulee metsänpohja aurinkoisena päivänä, sen pinnoilla tanssiva valo joka oksakaton lävitse kulkeutuu, se valo on tässä ja minun pinnoillani se tanssii, lämpimänä.
