keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

murheen jak(s)amisesta

kukaan

ei ole minua hiljaisuuteen kasvattanut, opettanut ettei pahasta saa puhua ja kaikki on kannettava itse

ihan itse olen sen viitan harteilleni laskostanut, joutunut kantamaan sen painoa

sillä kun

kasvaa perheessä joka revitään rikki kesken kaikkien elämän, jossa jokaiseen sattuu enemmän tai vähemmän mutta kaikkiin kuitenkin

sitä oppii piilottamaan omat särkynsä, ettei tahallaan tai tahtomattaan toisten taakkaa lisäisi, tekisi yhtään raskaammaksi, kun se nytkin jo painaa niin

vaikka minä niin toivoisin että
omat rakkaani osaisivat avata suunsa ja kertoa kun jokin ei ole hyvin

voinko pyytää muilta sellaista johon en itse kykene?