kukaan
ei ole minua hiljaisuuteen kasvattanut, opettanut ettei pahasta saa puhua ja kaikki on kannettava itse
ihan itse olen sen viitan harteilleni laskostanut, joutunut kantamaan sen painoa
sillä kun
kasvaa perheessä joka revitään rikki kesken kaikkien elämän, jossa jokaiseen sattuu enemmän tai vähemmän mutta kaikkiin kuitenkin
sitä oppii piilottamaan omat särkynsä, ettei tahallaan tai tahtomattaan toisten taakkaa lisäisi, tekisi yhtään raskaammaksi, kun se nytkin jo painaa niin
vaikka minä niin toivoisin että
omat rakkaani osaisivat avata suunsa ja kertoa kun jokin ei ole hyvin
voinko pyytää muilta sellaista johon en itse kykene?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti