keskiviikko 25. joulukuuta 2013

One big family / Filled with love




Kello on kolme yöllä. Sataa. Hautausmaa on valomeri mustuuden keskellä, ja kenkien korot kopisee jäiseen polkuun. Sytytän kynttilän ja seison hautakiven edessä ikuisuuksilta tuntuvan hetken. Mä melkein näen siskon kun se kävelee kynttilämeren keskellä meitä kohti. Tuntuu pahalta ja on ikävä, mutta se on helpompi kestää kun ei tarvitse olla yksin. Kuin ajatustenlukija, se toinen vetää mut lähemmäs ja halaa tiukasti. Itku tulee.

Mä kävelen pois hautausmaalta hiljaa, mutta rauhallisena. Enää ei satu niin paljoa.

Sain ihania joululahjoja, mutta parasta on se kun näkee itselleen tärkeät ihmiset onnellisina. Se on ollut mulle aina yksi elämäni tärkeimmistä asioista, oikeastaan tärkein. Ja yksinkertaisinkin hyvänjouluntoivotus oikeilta ihmisiltä saa mut hymyilemään. Kaikki on hyvin, mä olen onnellinen. 

Kiitos.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

I'll show you mine / If you show me yours first



Tule lähemmäs ja kosketa varovasti. Älä runno mua rikki niin kuin monet muut aiemmin. Tarkoituksella tai ei. Lupaan näyttää sulle kaikki arpeni, joka ikisen niistä, ne heikkoudet joita mulla on, pienimmänkin.

Paloarpi jalassa, kun mä pienenä potkaisin hiilihankoa. Ne miljoonat kerrat kun kaaduin ja avasin polveni soraan tai asvalttiin. Pieni lovi hiusrajassa, kun löin pääni joskus.

Mutta on paljon muutakin. Arvet jotka eivät näy päällepäin, ja niitä mulla riittää. Monesti sanotaan että arvet näyttää mitä elämä on meille tehnyt ja mistä kaikesta me ollaan selvitty. Miksi niitä sitten pidetään rumina, piilotetaan?

Se pohjaton aukko mun sydämessä jonka sisko jätti jälkeensä kadotessaan mun viereltä. Ne pienet haavat, kun mä olen luottanut liikaa. Unettomat yöt ja lukemattomat painajaiset kuolemasta.

Mä näytän niistä jokaisen. Kun vain otat ensimmäisen askeleen, sen jota mä en uskalla ottaa.


maanantai 16. joulukuuta 2013

Here with the open arms for you




  Mä olen aina ollut sinisilmäinen ja hölmö.

Mä olen sinisilmäinen, hölmö tyttö, joka kuuntelee paljon. Mä olen kuullut lukemattomien ihmisten elämäntarinat, ja mä tykkään niiden kuuntelemisesta. Se katse mikä ihmisillä on kun ne kertoo hyvistä, ihanista asioista, ja se väri minkä niiden ääni saa kun ne kertoo pahoista ja painavista asioista. Ne on sellaisia pieniä asioita joista mä pidän. Ja kun mulle kerrotaan asioita, mä pidän ne itselläni. Ne on mulle luotettuja asioita.

Mä olen sinisilmäinen, hölmö tyttö, joka uskoo ihmisiin. Mä otan niistä selvää ennen kuin tuomitsen, ja harvoin silloinkaan. Jokaisella on oma tarinansa, eikä mun tarvitse tietää kaikkea ymmärtääkseni että se muuttaa ihmistä.

Mä olen sinisilmäinen, hölmö tyttö, joka välittää niin hirveästi. Siksi muhun kai sattuu helposti. Mä välitän ihmisistä niin paljon, että muhun sattuu jo sekin. Tai sitten se, jos ne ihmiset ei välitäkään musta. Ja mun tekisi mieli vain vetää ne lähemmäs ja sanoa että älä pakene mua, ole kiltti, en mä tahdo pahaa.

Mä olen sinisilmäinen, hölmö tyttö, joka odottaa syli avoinna niitäkin, jotka on jo kerran mun luota lähteneet. Eikä mun tarvitse miettiä kahdesti otanko mä niitä enää vastaan jos ne joskus päättää palata.