joku joskus kykenee kantamaan minun kyyneleeni
Ne joita vuodatan
kun luen kipeänkauniita kirjoja
ja niiden sydäntäsärkeviä loppuja,
ne jotka poskilleni valuvat
kun kuuntelen niitä suurimpia kappaleita
jotka herättävät suurimmat tunteet,
ne jotka kutsumatta saapuvat
mitä hölmöimpinä hetkinä,
kuten keväisin ensimmäisten joutsenten saapuessa.
Niitä kaikista surkeimpia
kipeimpiä ja tuskaisimpia
ei tarvitse osata kantaa käsissään,
silloin riittää
kun kietoo minut sylinsä turvaan ja antaa itkun tulla,
riittää
kun ei sulje minua pois ja pelkää.
Mutta ne pehmeät kyyneleet
ne voi pyyhkäistä pois ja hymyillä
sillä ne eivät satu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti