Se alkaa taas. Pelkään nukahtamista mutten tahdo olla hereillä. Unikuvat juoksevat perässä ja lopulta saavat kiinni, samat painajaiset palaavat takaisin mutta pahempina. Samat unettomat yöt tulevat taas mutta pidempinä. En jaksaisi enää taistella saman asian kanssa tuhannetta kertaa. En osaa auttaa itseäni kuin lääkkeillä ja ajattelemalla ettei tämä jatku loputtomiin. Aika on ennenkin auttanut ja lopulta nukahdan taas, näen lempeitä unia joita en pelkää.
Siihen asti on vain selvittävä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti