torstai 9. tammikuuta 2014

These tired wings are falling / I need you to catch me

 

Heitä mulle jotain mihin tarttua, koska pimeä saa taas otetta musta. Mun oma mieli ajaa mut sen kuilun reunalle joka on täynnä pelkkää mustaa. Siellä on kylmä ja pelottaa, mä en ole koskaan ollut rohkea. Mä tarvitsen muita jaksaakseni, ja samalla mä pelkään olevani niin iso taakka, pelkään tartuttavani sen pimeän ihmisiin jotka tulee lähelle, ihmiisin joita mä rakastan. Mä en tahdo satuttaa, en sua, en ketään, en koskaan. Mä tiedän mitä oikea kipu on enkä mä tahdo sitä kellekään muulle.

Vanhat arvet aukeaa jälleen, ja mulla on niin kova ikävä että se sattuu. Fyysisesti. Jokainen kosketus joka Enkeliltä jäi antamatta mulle, tuntuu fyysisenä kipuna. Välillä mä tunnen Enkelin siinä, ihan lähellä, ja seuraavassa hetkessä se on jo kaukana poissa, jättäen mut katsomaan tyhjin silmin perään.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti