niitä iltoja kun ei tiedä koska ja kuinka ne päättyvät, mihin päätyy ja kenen kanssa, sitä levotonta villiä riemua ja odotusta kun ei oikeastaan edes ollut mitä odottaa, kaikki ovet olivat auki ja ihmiset avoimia, polut mahdollisia ja ratkaisut kaikkeen aina käsissä ja olemassa
se kaikkivoipa olotila, kuin oltaisiin maailman huipulla
ihmiset joiden kanssa jakaa se kaikki
vuosien parhaat puolet
silloin ja nyt
(mutta nyt tavallaan vielä parempana sillä
minun taakkani on kevyempi kuin koskaan,
ja pimeys täyttynyt valolla
tässä hetkessä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti