Mä haluaisin turvapaikan, sylin johon paeta ja painaa pää, hukkua lämpimään halaukseen. Enhän mä yksin ole, mutta yön pimeinä kylminä tunteina se tuntuu siltä. Pidän ikkunaa auki ja annan varpaiden jäätyä, tuijotan tähtiä lasin läpi ja kuuntelen musiikkia joka saa mut itkemään. Koti on koti, eikä kuitenkaan ole, kun sä et ole täällä. En ole varma haluanko olla tässä. Jos pakkasilma tulisi sisään ja veisi mut mukanaan, tai kuuma suihku huuhtoisi mennessään. Minä olen minä, enkä kuitenkaan ole, sillä tällaisina hetkinä on niin vaikeaa edes olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti