tiistai 5. heinäkuuta 2016

vanha suola

Hengitys kutittaa lämpimänä niskaa ja käden tuttu paino on taas mun ympärillä, sitä se kai halusi ja vielä enemmän. Jos olisin yhä sama ihminen kuin kolme vuotta sitten mä jäisin siihen niin pitkäksi aikaa kuin se vain tahtoisi, sitoisin sen haavat kuulisin kaiken mitä sillä on sanottavana ja korjaisin sen joka ainoan särön -

vain huomatakseni ettei se enää tarvitsekaan mua eikä mun ollut koskaan tarkoituskaan jäädä että se löytää aina jonkun varmemman ehjemmän onnellisemman.

Mutta minä en aio toistaa vanhoja virheitä ja palata siihen kun joskus itkin itseni uneen peläten etten koskaan löytäisi ketään parempaa, sillä nyt olen varmempi ehjempi onnellisempi enkä enää tarvitse sitä pitämään mua ja mun maailmaa koossa.





ja salaa toivon että siihen sattuu kun se herää seuraavaan aamuun yksin

2 kommenttia: