maanantai 8. toukokuuta 2017

a i n a

Tahtoisin huutaa,
olen aina täällä,
mutta tiedän ettei se kuulu elämän kuohujen yli sen vaikerruksen ja tykyttävän sydämen, joka hakkaa itseään ulos rinnasta ja hengenvetojen joista jokainen tuntuu viimeiseltä.

Olen aina täällä kuuletko!

Vaikka oltaisiin puhuttu viimeksi vuosia aikaisemmin ja silloinkin säästä, jos on paha olla niin minun sylini on avoinna ja puhelimeni auki juuri sellaisia hetkiä varten, olen valmis kantamaan osan taakkaa jos se auttaa jaksamaan vielä hetken,

yön,

päivän.

Olen aina täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti