sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

ja siksi minä kesää rakastan

Sinä eräänä kesänä,
kun ei ollut mitään mitä tehdä eikä juuri ihmisiä joiden kanssa olla ja silti.

Sinä eräänä kesänä,
minä yöt kävelin pitkin loputtomia asvalttiteitä avojaloin, yritin sulautua kesään ja imeä sitä itseeni, sitä auringonnousujen tunnelmaa ja kevyenkosteaa sumua, joutsenten ääniä ja kosken kuohuja. Minä sieluni kirjoitin paperille lukemattomiksi sanoiksi, järjestelin rikkinäisiä palasia kohdalleen ja paikkasin säröjä jotka olivat mieleeni lohjenneet. Minä kasvosi maalasin tauluksi jokaisessa muodossa jossa olin sinut tuntenut, sinuna, lintuna, tuulena, sateena, ja niitä monia kasvoja katsellessani ymmärsin etten koskaan olisi yksin.

Sinä eräänä kesänä
minä itseni kokosin,
niin ehjäksi kuin kesässä voi koota,

ja olin valmis jatkamaan matkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti