hukkuva

En osaa enää kirjoittaa ja se särkee minut sisältä kuin olisin hukannut ainoan pakoreittini, sen tutun ja turvallisen joka tuntee askeleeni ja jota kulkiessa tulen taas ehjäksi. Kohdatessani kaunista ja hirveää enää ensimmäinen reaktioni ei olekaan koota sekavia palasia kokonaisuudeksi jonka itsekin ymmärrän. Tuntuu siltä kuin tukehtuisin, kuin en enää kykenisi hengittämään kaikkien niiden sanojen läpi jotka sanomatta jäävät. Väsyttää väsyttää joka päivä eivätkä ajatukset veny lauseiksi.

Tuntuu siltä kuin olisin hukannut itseni.