että olisit yhä siinä ja katsoisit
kuinka minä elän elämääni
tätä yhtä ainoaa
olisit läsnä
nauraisit
sillä sitä minä kaipaan
kaikista eniten
sinun nauruasi
ja sitä loputonta ymmärrystä
joka kietoi aina lämpimän pehmeytensä
loputtomaan syliin
ja kertoi että kaikki on aivan hyvin
etkä sinä ole huono tai rikki
ettei virheitä kannata pelätä
että siinä sinä aina olet ja tulet olemaan
vaikka et enää vuosiin ole ollutkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti