kesä

voi

olisitpa jo ja tulisit



syvänvihreät metsät
joiden hiljaisuuteen voi hukkua
ja hukata kaikki huolensa

kosken kuohu
se pehmeä päättymätön kuiske
joka kutsuu kotiin

joutsenet taivaalla talon yllä
laulavat kuten aina saapuessaan
laskeutuvat rantaan

lupiinit teiden varsilla
kesäöiden viileä asvaltti
vasten paljaita jalkoja

usva joka pyyhkii kasvoja
kuin vanha ystävä

ja tien päällä taitetut kilometrit
pitkin yötöntä yötä



voi

olisitpa jo ja tulisit

sillä sinä teet minusta aina aavistuksen eheämmän