You can't escape forever / From the memories you tried to leave behind

Kwabs - Wrong or Right

Muistan pienenä juoksuttaneeni käsiäni rannan kivikossa etsimässä sileitä kiviä leipäkiviksi. Yritin ja yritin, lukemattomia kertoja mutten koskaan saanut muutamaa leipää enempää. Muut rikkoivat ennätyksensä, kerta kerralta. Mun kiveni vajosivat saman tien, isosti molskahtaen ja vauhdilla. Hajottivat veden tasaisen pinnan epämääräisiksi roiskeiksi. En tiedä oliko vika mussa vai kivissä, mutta ne upposivat aina. Niin kuin kaikki muukin. Niin kuin minäkin.

I've gotta get out of this town

Noosa - Begin Again

Tahdon kattohuoneen jonka ikkunoita voisin pitää auki ja katsoa alas kaupunkiin. Tahdon valkoiset ohuet verhot ja suuren pehmeän sängyn. Tahdon kaupunkini yöllä ja tahdon sen päivällä, tahdon oppia lentämään omilla siivilläni. Olen kyllästynyt tämän pikkukaupungin tyhjiin katuihin ja juuriin jotka vetävät mut syvälle syvälle maahan. Tahdon pois ja joskus päästä mä olen jo siellä missä haluankin, mä olen kattohuoneessani jossa on vaaleat seinät ja suuret ikkunat. Teetä käsissäni mä istuisin ikkunalaudalla ja laulaisin hiljaa ulos kaupunkiin niin kovin onnellisena.

I promise I'm usually better than this

Banks - Alibi

Elämä heittelehtii taas laidasta laitaan. Vanha tuska on välillä niin tuoretta että luulen satuttaneeni itseni taas, että jotain kamalaa on varmasti tapahtunut vaikka tiedän ettei ole. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja silti kuolema piirtää varjoja seinille ja uniin joista herään ahdistuneena ja hukkumaisillani kyyneliin, lakanat ympärilläni kuin käärmeet. Painajaiset ja pelot, ne tulevat taas lupaa kysymättä enkä saa niitä katoamaan koska se kaikki on pääni sisällä ja niiden edessä olen voimaton. Eniten pelkään menettäväni kaiken minulle rakkaan, sitä minä pelkään kuollakseni. Seuraavaksi pelkään itseäni niin etten tiedä mitä tehdä tai minne mennä. Kun oma mieli kääntyy itseä vastaan uudestaan ja uudestaan mitä sille voi tehdä?

Mä tänään ehkä kosketan sua viimeistä kertaa

Haloo Helsinki - Lähtövalmiina

Viimeisen kerran kun me nähtiin sä olit niin elävä ja miten lämpimät sun kädet olikaan kun katsoin sun rannekorua hetken liian pitkään. Oli juhannus mutta valitin kylmää ja sä annoit nahkatakkisi hetkeksi enkä olisi koskaan halunnut palauttaa sitä, se oli lämmin niin kuin säkin vaikka näin susta sen puolen hetken liian myöhään. Sitten sua ei enää ollut ja mä itkin sun perään vaikken edes kunnolla tuntenut, mietin vain niitä hetkiä kun monesti sait mut nauramaan ja mietin meidän viimeistä keskustelua kun sä puhuit kuolemasta ja olit niin rauhallinen. Sinä iltana sä olit niin kovasti elossa että mä ajattelin ettet sä katoaisi koskaan, kaksi viikkoa sen jälkeen jätit hyvästit unessa. Niin helppo tämä maailma on jättää taakseen ja niin vaikea tänne on jäädä, mutta silti mä olen vielä täällä ja olen onnellinen siitä. Elämä sattuu, mutta mä olen valmis kestämään sen koska jos sitä kipua pelkää ei se auta. Elä, tee, pysy liikkeessä, nauti. Niin mä aion tehdä (niin säkin teit ja halusit näyttää kaikille kuinka tämä toimii - sä selvitit sen ennen kaikkia muita ja ehkä siksi sä lähditkin jo). Viimeisen kerran kun me nähtiin sä olit niin elävä ja nyt mä tiedän etten halua mitään jättää huomiseen.

Today / Was a pretty day

The Radio Dept. - Strange things will happen

Pieniä hetkiä mutta ihan vilpitöntä onnea. Kun kotimatkalla nukkuu pää ystävän sylissä ja tietää ettei koskaan enää täydy olla yksin. Että on aina joku johon luottaa. Kun hetken mielijohteesta juoksee aamuviideltä järveen uimaan ja sen jälkeen piirtää auton huurtuneeseen ikkunaan ruman sydämen. Kun päivä päivältä, joka aamu, aurinko jaksaa yhä nousta. Se nousee aina, se ei odota ketään, ei pysähdy kenenkään vuoksi. Se lohduttaa. Elämä jatkuu, ja jokaisen pimeän hetken jälkeen tulee valo. Jokaisen yön jälkeen tulee aamu, kyynelten jälkeen nauru. Jos on joku jonka kädestä voi pitää kiinni silloin kun pelottaa, jos on joku jonka syliin voi laskea pään kun väsyttää, joku jolle voi soittaa aamuyöllä koska ei halua olla yksin, silloin mä selviän mistä vain. Ja mulla on sellaisia ihmisiä. Monta. Ja mulla on aurinko joka jatkaa nousemista, valo ei lopu koskaan tästä maailmasta, se on aina jossain ja odottaa hetkeään. Lopulta se tulee lempeänä ja lämpimänä ja lohduttaa pimeän jälkeen. Aurinko nousee. Aina.

Things were all good yesterday

Ed Sheeran - Afire love

Miten kamalalta se tuntuu kun ihmiset romahtavat silmien edessä, putoavat palasiksi lattiaan kun koko elämä menee yhdessä sydämenlyönnissä tyhjän päälle. Kaikki on taas yhtä suurta sotkua ja niin kuolema näytti jälleen kuinka se voi pilata kaiken. Miten elämä loppuukin niin nopeasti ja lämmin sydän kylmenee viimeisen lyöntinsä jälkeen. Yhtäkkiä muistan taas kaiken vanhan tuskan enkä osaa sanoa mitään järkevää, kuin jokin olisi vienyt äänen joka ennen puhui viisaita. Toinen halaa ja puristaa paitaani nyrkkeihinsä ja alkaa itkeä, toinen joka on aina niin onnellinen ja hyväntuulinen, yhtäkkiä sirpaleina sylissäni, eikä minusta ole kokoamaan sitä palapeliä (olen itsekin vielä kesken).

Tuuli kuiskaa vieläkin nimeäsi / Vuosien jälkeen

Pete Parkkonen - Nukut vain pitkään

Asia jota mä tällä hetkellä kaipaisin olisi puhelu. Yksi minuuttien tai tuntien mittainen puhelu. Mutta se menisi sellaiseen paikkaan, mihin mikään ei yllä. Kuoleman taakse.

Mä ajoin kotiin ja juttelin siskolle. Se on ihan tavallista, jos mulla ei ole musiikkia, mä puhun sille. Kerron mitä mulle kuuluu. Selitän milloin mistäkin. Kyselen.

Tänään mä turhauduin siihen etten enää koskaan kuule vastausta. Ikinä. Ihminen jolla oli aina vastaus kaikkeen, neuvo joka tilanteeseen, apu milloin mihinkin. Ihminen jonka kanssa mä en koskaan enää voi puhua, jakaa ajatuksiani, kysyä apua, miten toimia, mitä tehdä, mitä sanoa.

En koskaan enää. Ja mä tahtoisin vain soittaa yhden puhelun, yhden mahdottoman puhelun. Ja kuulla edes kerran kun Enkeli nauraa taas.

Silloin mä saattaisin itkeä. Onnesta. Tai ikävästä.

(Mutta tänäänkin kyllä itkin, ikävästä. Viime kerrasta on jo aikaa.)

Sanoa edes kerran, miten paljon mä vieläkin rakastan. Ja miten mä tahtoisin halata sitä pitkään.

Silloin mulla ei olisi enää mitään hätää.